Sonja: Lontoo, osa 5

Perjantaina töistä tuli suorastaan iloinen ja vähintään huojentuneen oloinen mies. 
“Saimme asiat lopulta valmiiksi, vaikka aluksi näyttikin aika pahalta. Nyt olen vapaa kuin taivaan lintu loppuajan. Delegoin raportoinninkin junioreille, he saavat pakertaa viikonloppunsa raporttien kimpussa. Minä voin ja aion keskittyä yksinomaan sinuun.”

Hymyilin hänelle enkä sanonut, ettei minulla ollut varsinaisesti ollut valittamista aiemmassakaan keskittymisessä. Totta kyllä, hän oli päivät töissä, mutta illat vietimme tiiviisti kaksin eivätkä hänen työasiat seuranneet mukana, en ainakaan itse huomannut. 

“Mitä haluaisit tehdä nyt viikonloppuna ja maanantaina?” Avrelian kysyi minulta.
“Mä säästelin vähän noita museoita yhdessä käytäväksi. British Museum, Victoria and Albert Museum, Natural History Museum. Sitten vähän kauempana olisi Royal Botanic Gardens. Kiinnostaisiko jokin näistä?”
“Vaikka kaikki. Onhan meillä tässä monta päivää aikaa.”
“Niissä kaikissa on sitten ihmisiä todennäköisesti ruuhkaksi asti”, sanoin tarkoittavasti.
“Tiedän. Ei se ole ongelma.”

Katsoin häntä toinen kulma koholla, sillä tämä oli hieman yllättävä lausunto. Mistä lähtien muut ihmiset eivät olleet ongelma?
“Siitä lähtien kun sinä olet kanssani”, naurahti Avrelian. “Jos voin keskittyä sinuun, eivät muut ihmiset niin haittaa.
“Tuota… En tiedä, oletko koskaan käynyt museoissa, mutta siellä on esimerkiksi sellaisia esineitä ja taideteoksia, joiden katseluun tulisi keskittyä eikä seuralaiseensa…”