Harri: Power Jumpin after ride: hyvää kotimatkaa vain

Se mies näytti tutulta ja kun hän sattui huomaamaan mut, hän nostikin kättään ja lähti tulemaan kohti seuralaisineen.

Voi jeesuksen perse, sehän oli… sehän oli se Ismailovin mikä lienee hätävara, kuten Sonja oli sanonut. Sängynlämmittäjä sen aikaa, kun mä olin Tammisaaressa Sonjan luona, näin olin ymmärtänyt ainakin. Magnus, sukunimi ei tullut ihan mieleen, Norlingin osaomistaja ja opiskeli liiketaloutta, sen verran muistin. Tällä kertaa hänellä kuitenkaan ei ollut Ismailovia käsipuolessaan (luojan kiitos) vaan näyttävä blondi, jonka tunnistin kilpailijaksi, mutten osannut yhdistää mihinkään nimeen.

“Hei, Harri”, Magnus tervehti ilahtuneen oloisena. “Onpa yllätys nähdä sut täällä. Et tainnut olla kilpailemassa?”
“En tosiaan, hevosenhoitajaks oon lähteny tänne”, sanoin. “Tässä on näitä muita hopiavuorelaisia…” Käännyin esittelemään muun porukan ja Magnuskin tajusi esitellä seuralaisensa. Pilvi Bask, Saksassa asuva kilparatsastaja, joka hymyili kaikille yhtä lämpimästi kuin Magnuskin. Samalla kävi ilmi Magnuksen sukunimi, Antonini. Alex näytti kärttyiseltä, Eira tuijotti Magnusta avoimesti ja Eetu kiemurteli punastuneena sen jälkeen, kun Pilvi kehaisi tämän kansallispukua silmää iskien.

Magnus jäi hetkiseksi juttelemaan niitä näitä pääasiassa minulle. Hän oli ihan mukavanoloinen tyyppi, näin ilman Sonjaa ja Ismailovia.

“Ai niin”, Magnus sanoi ääntään madaltaen. “Kuulin susta ja Sonjasta. Olen pahoillani teidän puolesta.”
“Kiitos, kaikkea ei vaan oo tarkotettu kestämään ikuisesti”, vastasin ja kun kerran tilaisuus tuli puhua kenties vähän arkaluontoisempia asioita, kysyin oliko Ismailov täällä tänä iltana. Magnus tiesi kertoa tämän olevan Lontoossa, puolittain työmatkalla, puolittain paossa tätä Power Jumpia. Kiitin tiedosta ja toivotin hauskaa iltaa molemmille.

Jaaha. Se ei tainnut Sonja olla siellä Lontoossa yksin. No, mitäpä se mulle kuului… Mutta eipähän tarvinnut pelätä törmäävänsä siihen Ismailoviin täällä.

“Kuka toi oli?” tiukkasi Eira minulta.
“Kuulit kai, Magnus Antonini, Norlingin osaomistaja. Ja Pilvi Bask, häntä mä en tunne.”
“Mistä sä sen Magnuksen tiiät kun se sulle tuli noin vain juttelemaan?”

Otin lasistani kulauksen ja sillä sain pelattua vähän aikaa, niin etten menisi möläyttämään mitään henkilökohtaista, joka ei muille kuulunut.
“Tavannu vaan joskus aiemmin.”
“Paskaa, että kaikki tuntee kaikki ja mä en tunne ketään… Täälläkään ei kukaan ole tullut edes sanomaan hei.”

Teki mieli sanoa, että flaksi saattaisi parantua, jos lähtisi tästä porukasta omille teilleen ja toisaalta olisi mies. Aika naispainotteiset juhlathan nämä oli, miehillä oli vientiä, naisilla ei niinkään. Mutta Eetu katsoi Eiraa kuin isä teinitytärtään, joten en viitsinyt sanoa yhtään mitään.

***
“Kuka tuo Harri oli?” kysyi Pilvi ääntään madaltaen, kun hän ja Magnus olivat päässeet kuuloetäisyyden päähän Hopiavuoren seurueesta.
“Harri Aittosalo. Kuulithan itse, hevosenhoitajana täällä.”
“Mikä ja kuka Sonja, mistä sä puhuit?”
“Harri on Tähdistön Sonjan entinen puoliso. Sonjanhan sä muistaakseni olet tavannutkin täällä Norlingissa? Siitä mä hänet tunnen, kun kävi täällä Sonjan luona ja pari kertaa tallillakin kesän mittaan. Ihan mukava tyyppi, ratsastaa itsekin, ymmärtääkseni on oma hevonen, missä Pohjanmaalla hän nyt asuukaan. Erosivat Sonjan kanssa tässä ihan vähän aikaa sitten.”
“Miksi?”
“En kai minä sitä tiedä.”

***
Alex oli lähtenyt etsimään naistenhuonetta ja mä kiertelin sitä juhla-aluetta katsellen, mitä kaikkea siellä oli. Hyvin harvoja ihmisiä varsinaisesti tunsin, jotkut olivat mahdollisesti tuttuja naamoja vuosien takaa, kun olimme kiertäneet Sonjan ja Mortin kanssa kisoissa, mutta jos vaikka naama näytti etäisesti tutulta, nimistä ei ollut aavistustakaan.

Kunnes sitten se Pilvi Bask yhytti mut ruokapöytien läheltä. Nyt Magnusta ei näkynyt missään. Hän tuli vierelleni viehkeästi hymyillen. Oli vähän vaikea tietää, mihin katsoisi, sillä hänen dekolteensa oli vähintäänkin antava ja helma lyhyt. Hän tervehti kuin vanhaakin tuttavaa ja rupattelimme kevyesti niitä näitä.

“Magnus tiesi kertoa sellaisen ikävän uutisen, että olet eronnut taannoin”, Pilvi totesi samaan sävyyn kuin äsken oli puhunut Power Jumpista.
“Näin tosiaan kävi”, myönsin, sillä mitäpä sitä kieltämäänkään. Sonja saatettiin tietää ratsastajapiireissä, niin parempi olla rehellinen siltä varalta, että joku osasi mut Sonjaan yhdistää.
“Se ei ole hyvä olla yksin, mutta eipä kai tuollainen mies yksin joudu olemaankaan.”

Siihen en osannut sanoa mitään, hymähdin vain myöntävästi tai kieltävästi tai neutraalisti. En ymmärtänyt, mihin Pilvi oikein tähtäsi, mutta keskustelu jatkui samoilla linjoilla ja vihdoin tämäkin idiootti tajusi Pilvin flirttailevan minulle. Mua tuppasi hieman naurattamaan: tässä olisi nyt se täydellinen laastaripano, yhden yön juttu, joka asui vieläpä Saksassa, niin ettei tulisi seuraavalla viikolla koputtelemaan ovelle. Valitettavasti minulla vain oli seuraa jo, niinpä irrottauduin kohteliaasti Pilvin seurasta ja lähdin etsimään sitä omaa seuraani.

Alex oli kipenöivän kiukkuinen. Mä en ole ennen nähnyt häntä niin pahana, se ei ollut sitä tavanomaista kiukuttelua vaan Alex näytti siltä kuin voisi purra multa pään poikki. Onneksi hän ei sentään huutanut täyteen ääneen keskellä ihmisjoukkoa, mutta sähinästä sai kaiken tarvittavan selväksi: että mun olisi syytä palata takaisin vokottelemaan sitä narttua, ei tartte tulla. Mitä ihmettä nyt…

“Siis mitä sä tarkotat?” yritin kysyä.
“Saat ihan vitun rauhassa painua kutemaan sen töröhuulisen silikoniblondin kanssa. Se Baskin lutka panee kaikkea, mikä liikkuu, kyllä se näissä piireissä tunnetaan!”
“Ööö, pitäiskö mun nyt loukkaantua siitä, et se ei kuitenkaan pannut mua vai siitä, että sä luulet et mä panen kans kaikkee mikä eteen osuu?”
“No näytit perkele viihtyvän vähän turhan hyvin äsken sen seurassa! Eikä tartte tulla aamulla pakkaamaan Tetristä autoon, niin että voit jyystää sitä koko yön, saatanan auervaara!”

Alex kääntyi mielenosoituksellisesti ja marssi pois. Mä jäin seisomaan hyvin, hyvin yllättyneenä. Mä olin tietääkseni vain jutellut Pilvin kanssa. Okei, hän oli kerran hipaissut mun käsivartta, mutta ei kai nyt sitä lasketa. No, se tästä illasta sitten, hyvää kotimatkaa vain…